torstai 14. marraskuuta 2013

Vierailu Savonlinnan teatterilla

Kävimme torstaina vierailemassa Savonlinnan teatterilla. Kiertelimme teatteria ympäri ja tutustuimme kaikkeen, mitä tarvitaan, jotta saadaan teatteri aikaiseksi. Itse ainakin hämmästyin siitä, miten paljon kaikkea tarvitaan, jotta teatteri pyörisi (valot, äänet, lavasteet, puvut, käsikirjoitus jne).

Vierailun aikana meille selvisi, että teatterityöskentely on tiivistä yhteistyötä tekijöiden kesken. Työntekijöiden pitää olla aika lailla selvillä toistensa tekemisistä, jotta työ toimisi sujuvasti. Ompelijat ja pukujen suunnittelijat saavat ensimmäisinä tietää näytelmästä ja käsikirjoituksesta. He alkavat suunnitella ja ommella asuja, joiden pitää olla samassa linjassa roolihahmojen persoonien ja olemuksen kanssa. Lavasteiden tekijät saavat tietää esityksestä myöskin hyvissä ajoin ja he alkavat suunnitella lavasteita. Lavasteista tehdään ensin pienoismalli, joka suunnitellaan tarkasti mittasuhteiden mukaan. Pienoismallista käydään keskustelua näyttelijöiden ja ohjaajien kanssa, jotta lavasteet olisivat toimivia ja turvallisia. Lavasteita tehdessä pitää tarkoin miettiä lavasteiden kantavuus ja kestävyys. Lavasteet pitää myös suunnitella niin, että ne sopivat hissiin tai, että ne saadaan muuten roudattua lavalle. Jokaisen näytelmän lavasteet pitää myös mahtua varastoon melko pienelle alueelle. Tämä johtuu siitä, että samaan aikaan saattaa teatterilla pyöriä monta esitystä samaan aikaan, joten lavasteita joudutaan siirtämään ja vaihtamaan saman päivän aikana.
Varastotila, johon usean esityksen lavasteet tulee mahduttaa.


Meille kerrottiin, että teatterin työntekijöiden työajat ovat pitkiä ja kummallisia. Näyttelijöiden työajat ovat arkisin 10-14 ja 18-22 ja lauantaisin töitä voi riittää koko päivälle. Näyttelijät saattavat käydä lapsensa pois päiväkodista neljäksi tunniksi ja palauttaa päiväkotiin taas illaksi. Tämä on ainakin omasta mielestä todella kummallista. Itse en ainakaan pystyisi tekemään samanlaista työvuoroa, koska silloin tuntuisi, että olisi töissä jatkuvasti. Kierrättäjä sanoikin meille, että teatterin näyttelijäksi ei sovi kuka tahansa. Teatterityö on kuulemma kutsumusammatti, eikä sitä työtä pystyisi tekemään, ellei rakastaisi teatterissa työskentelyä tosissaan. Ajattelin asiaa myös työntekijöiden lasten kannalta. Lapselle on varmasti hyvin stressaavaa, käydä kotona aina vain pyörähtämässä, eikä näe vanhempia kuin neljä tuntia päivässä. 

Pääsimme vilkaisemaan Risto Räppääjä-näytelmän lavasteisiin

- Jenni (kuvat: Venla)

3 kommenttia:

  1. Oli hurjaa nähdä miten pienessä tilassa kaikki lavasteet tulee säilyttää ja kuinka paljon tehtävää näytelmän valmistamiseen ja lavastamiseen sisältyy! Aivan mieletöntä! Ja kyllä teatterityö ei voi olla muutakun kutsumusammatti, sillä se vaatii ihmiseltä todella paljon sitoutumista ja aikaa, joka on tietenkin pois muusta ajasta. Ja kaiken sen näyttelijä tai muu teatterityöntekijä tekee tavallaan myös muita varten, sillä lopputuloksena on esitys yleisölle. Ihmisen tulee saada itselleen aika paljon hyvää oloa näyttämötaiteesta ja draamasta, jotta hän kykenee oikeasti sitoutumaan. Tutustumiskerralla opettaja mainitsi monien näyttelijöiden lapsien olevan päivähoidossa pitkiä päiviä, sillä näyttelijöiden työajat ovat hyvin epäsäännöllisiä. Näin lasten ja vanhempien yhteinen aika saattaa jäädä vähäiseksi. En muista tarkkoja sanoja, joita opettaja käytti, mutta minua asia havahdutti ajattelemaan. Tosiaan teatterityö ei ole mistään helpoimmasta päästä.

    Oli mukavaa katsella Tuua hänen kertoessaan teatterista ja työstään, sillä hän ei selvästikään ollut kyllästynyt työhönsä, vaikka totesi tehtävää olevan paljon.

    VastaaPoista
  2. Oli mukavaa päästä kurkistamaan "esiripun taakse" ja nähdä oikeasti kuinka kaikki syntyy. Kuka olisikaan ajatellut, kuinka suuren työn takana yksi esitys voi olla? Kaikkien täytyy olla täysi painoisesti mukana projektissa ja osata kuunnella muita, jotta toteutuksesta tulee halutunlainen.

    Minunkin mieleeni jäi vahvasti näyttelijöiden lasten pitkät ajat päiväkodeissa. Tuntuu epäreilulta lasta kohtaan hakea hänet muutamaksi tunniksi kotiin ja sitten viedä takaisin päiväkotiin. Ehkä tämä ammattivalinta ei ole parhaimmasta päästä silloin, kun lapset ovat pieniä. Silloinhan voisi tehdä harraste teatteria, joka ei välttämättä ole näin epäsäännöllistä, jos olen oikein ymmärtänyt. Toisaalta, moni asia riippuu toisesta. Varmasti ensi-illan lähestyessä harjoitellaan enemmän, ja sitten on esityksen ja tämän jälkeen tahti hiljenee.

    Olen itse kiinnostunut näyttämö työskentelystä harrastus mielessä. Ehkäpä se on jonakin päivänä ajankohtaista, mutta ei tällä hetkellä. Oman esityksemme harjoittelua odotin innolla!

    -Jenny

    VastaaPoista