Lavasteiden haalimista - harjoitukset jatkuu!

Demotunti alkoi tavanomaisesti alkulämmittelyllä, jonka meille veti Tähdenlento-ryhmä. Lämmittelyharjoitukset olivat todella mukavia, joita voisi hyvinkin hyödyntää lasten kanssa! Ensimmäisenä harjoituksena oli ”paikanvaihto”, jossa muut seisoivat ringissä yhden ollessa sen keskellä. Keskellä olevan tuli sanoa jokin itseensä liittyvä fakta, ja ringissä olevien tuli vaihtaa paikkaa, mikäli fakta sopi myös heihin – keskellä oleva siis yritti päästä mukaan rinkiin. Perusleikkiä oli mukavasti varioitu yhteishenkeä luovaksi!
Seuraavaksi kaikki istuivat rinkiin ja sulkivat silmänsä, ja leikinjohtajan annettua luvan sai avata silmät ja tuijottaa jotakuta toista – jos katseet kohtasivat, lähtivät he pois ringistä ja heistä tuli pari seuraavaa harjoitusta varten. Itselleni aivan uusi tapa muodostaa pareja, ja tässä porukka sekoittuikin aika hyvin! (Paitsi Hetan ja minun parit olivatkin seuraavan pelin vetäjiä, joten meistä tuli pari heh. Meillä kun on niin harvoin samoja projekteja.) Seuraavaksi parit tekivät vuorotellen toisistaan patsaita vetäjien antaessa aiheita – mainio harjoitus rikkomaan jäätä, sillä harjoituksessa otetaan kontaktia toiseen, mutta kontaktin määrän voi kuitenkin määritellä pitkälti itse. Alkulämmittelyt olivat kaiken kaikkiaan mainioita ja hyvin suunniteltuja – mukava aloitus päivälle!

Omiin esityksiimme liittyen aloimme tällä tunnilla kaavailla esityksellemme lavasteita. Löysimmekin luokasta lähestulkoon kaiken tarvittavan – vihreää sekä sinistä kangasta ruohoksi ja joeksi, pahvilaatikoita kankaiden alle vuoriksi ja kiviä koristeeksi sekä pitämään kankaita paikallaan. Tarvitsimme siis enää sillan, jonka takana peikko voi lymyillä, sekä itse pukit, jotka taidevastaavamme Maisa lupasi taiteilla.
Alun pieni kaaos ja stressi (ainakin itsellä) alkoi jo hiipua, kun valmistelumme olivat niin hyvällä mallilla – meillä oli kaikki tarvittava kasassa (tai tiesimme mistä saamme ne) sekä rekvisiitan että itse esityksen suhteen (ainakin pitkälti)! Totta kai esityksemme tulisi vielä muokkautumaan, mutta lähtökohdat olivat mainiot, sillä laulutkin olivat jo hyvällä mallilla. Esityksen keppinukkejen vielä puuttuessa harjoittelimme hahmojen liikkumista xylofonien malleteilla - ajoivat asiansa oikein hyvin!

Esityksen kulkuun ja sujuvuuteen vaikuttavat yllättävän monet asiat; tulee miettiä kuinka nukettajien ja hahmojen vaihdot ja liikkumiset käyvät sujuvasti, missä vaiheessa kukin on lavalla ja milloin ei – tässäkin tapahtui harjoitellessa monia eri variaatioita, mutta varmaan pian vakiintuu yksi tapa, jolla esitys kulkee. Emme jätä esitykseen oikeastaan improvisoinnin mahdollisuutta, jottei siihen tulisi liikaa vuorosanoja pienten lasten teatteria ajatellen. Innolla ja mielenkiinnolla uusia variaatioita ja esityksen hiomista kohti vaan jej!

- Emilia

Synopsis

Kolme pukkia
- näytelmässä käytetään keppinukkeja

Heta Kakkola, Emilia Karttunen, Maisa Ahonen, Jenni Hyvönen, Jenny Hietanen ja Venla Hytönen Lako 2a


1. kohtaus: Kolme pukkia-laulu


“Kolme pukkia, kolme pukkia,
sukkia, sukkia heiluttaa.
Kolme pukkia, kolme pukkia,
Toisilleen vilkuttaa.
Pikku-pukki juoksee...ihan huvikseen
Keski-pukki …
Iso-pukki... ”


2. kohtaus: Peikkolaulu
“Sillan peikko murmur sillan päällä oleili,
se asui sillan alla ja sieltä murisi”




3. kohtaus : Pikku-pukki -laulu


-Pikku-pukki maistele ruohoa, “nam nam”
-huomaa paremman näköistä ruohoa sillan toisella puolella
-lähtee kipittämään sillan yli ja tapaa sillalla peikon
-peikko:“minulla on hirmuinen nälkä! Pistän sinut poskeeni!”
-pukki: “Älä minua syö, syö seuraava, isompi pukki!”


Pikku-pukki Bää-bää kipitteli sillalle. Sen syödä uhkas peikko,
vaan pukki sanoi näin:
"Älä ota minua, ota pukki seuraava,
ota Keski-pukki, tukeva kuin tukki."


4. kohtaus: Keski-pukki -laulu


-sama toistuu kuin kohtauksessa 3


Keski-pukki Bää-bää kolisteli sillalle.
Sen syödä uhkas peikko, vaan pukki sanoi näin:
"Älä ota minua, ota pukki seuraava,
ota Iso-pukki, tukeva kuin tukki."


5.kohtaus: Iso-pukki -laulu (loppukohtaus)


-sama alku kuin aiemmissa (3 ja 4 kohtaus)
-pukki: "En mä pelkää sinua, vaikka uhkaat minua,
olen Iso-pukki, tukeva kuin tukki."
-pukki puuskuu ja puhisee → työntää peikon jokeen
-kipittää muiden pukkejan luo


Iso-pukki Bää-bää tömisteli sillalle.
Sen syödä uhkas peikko, vaan pukki sanoi näin:
"En mä pelkää sinua, vaikka uhkaat minua,
olen Iso-pukki, tukeva kuin tukki."


Iso-pukki Bää-bää työnsi peikon jokehen ja iloisena kulki yli sillan sen.
Pukit ovat pellossa, syövät siellä ruohoa.
Laulu tää on loppu, kotiin tuli hoppu.


Huomioitavaa:
-repliikkejä ei ole lyöty lukkoon
-esityksessä pysyvät repliikit (ei improvisointia)
-pukeilla ja nukettajilla on “värikoodit”
-tempo on hidas ja selkeät tauot


Roolit:
Ohjaaja: Emilia
Muusikko/taidevastaava: Maisa
Pikku-pukki: Jenny
Keski-pukki: Venla
Iso-pukki: Heta

Peikko: Jenni


-Jenny

Suunnittelu ja synopsis

Tämän päivän demotunneilla saimme aikaan vaikka mitä! Ensinnäkin nyt meillä on valittuna näytelmä, jonka esitämme Asemantien päiväkodin lapsille. Toiseksi saimme päätettyä yhdessä esittämistavan. Olimme jo aikaisemmin puhuneet musikaali-tyyppisestä näytelmästä, mutta jahkailimme päätöksen teossa. Tänään saimme kehitettyä esitystä siten, että valikoimme siihen sekä lauluosuuksia että puheenvuoroja. Valitsimme myös näytelmään mukaan tulevat laulut ja muokkasimme laulujen sanoja esitykseen sopivaksi. Meillä on ryhmässä taitava Maisa, joka osaa soittaa meille hienot säestykset lauluihin, jippii! Nukettajien roolijaonkin saimme tehtyä ja olen sitä mieltä, että joka kerta se on samanlaista sumplimista. Kuitenkin loppujen lopuksi jokainen sai haluamansa roolin tai ainakin tyytyi siihen. Toivottavasti näin kävi myös ohjaajan kohdalla. Meidän esiintymishaluisessa ryhmässä ohjaajahalukkaat olivat vähissä, mutta onneksi Emilia tarjoutui siihen työhön. Ainakin hänen ehdotuksistaan voisi päätellä, että ohjaajan homma on hallussa! Päätimme käyttää esityksessä keppinukkeja, sillä ajattelimme niiden toimivan siinä tehtävässä parhaiten.Tämän päivän demotuntien aikana meidän tuli myös valmistaa näytelmämme synopsis eli kohtausluettelo eikä sen tekeminen ollut niin vaikeaa kuin miltä synopsis kuulostaa. Kohtaukset tuli vain nimetä ytimekkäästi ja kuvaavasti, kertoa kohtauksen sisältö ja siihen liittyvät seikat sekä ketä kohtauksessa esiintyy. Sitä mukaa kun saimme kohtauksia valmiiksi niin itse näytelmäkin alkoi konkretisoituia ideoinnin tasolta paperille, jonka lähetin myöhemmin opettajalle. Ensi kerralla pääsemmekin suunnittelemaan esitystä ja sen järjestelyjä sekä harjoittelemaan! Ennen harjoittelua  meillä on edessä hahmojen ja lavasteiden askarteluhetki!

Muutenkin saimme aika hyvin kehiteltyä esitystä vastaamaan kohderyhmää, joka meidän ryhmämme kohdalla on 0-3 -vuotiaat lapset. Saimme opettajalta luettavaksi lehtijutun, joka kertoi vauva- ja taaperoteatteri AEIOU:n ”Pää alas – jalat ylös”- esityksestä. Jutussa kerrottiin hieman vauva- ja taaperoteatterista. Siinä muun muassa kerrottiin lasten osallistamisen olevan tärkeää, sillä pitkä paikallaan olo voi turhauttaa lasta ja saada hänet levottomaksi. Kokonaisuudessaan vauvateatterissa onkin tärkeää esiintyjien ja yleisön välinen vuorovaikutus, joka voi ilmetä juuri osallistavana toimintana. Esimerkiksi lapsille ja yleisölle osoitetut kysymykset ja tehtävät voisivat olla tällaista osallistavaa toimintaa. Aivan pienimpien vauvojen kohdalla kyselyn tilalla voisi olla jotain muuta toimintaa, jolla vuorovaikutusta pidetään yllä. Muita lehtijutussa mainittuja seikkoja olivat myös näytelmässä esiintyvä toistuvuus, etenemisen tarpeeksi hidas tempo sekä rauhallisuus. Jyväskyläläisen Pikkirii-teatteriryhmä pikkirii.net- sivustolta löytyi tietoa myös vauvateatterista  (http://pikkirii.net/vauvateatteri/ ). Kyseisillä sivuilla korostettiin vauvateatterin luonnollisuuden ja rauhallisuuden merkitystä, jolla luultavasti haetaan pienen lapsen keskittymiselle ihanteellista ympäristöä sekä karsitaan ärsykkeitä, jotka voisivat haitata yleisön ja esiintyjien välistä vuorovaikutusta. Olisi kivaa päästä tutustumaan tarkemmin vauvateatteriin ja saada kokonaisuusesta selkeä kuva.

-Venla

Vierailu Savonlinnan teatterilla

Kävimme torstaina vierailemassa Savonlinnan teatterilla. Kiertelimme teatteria ympäri ja tutustuimme kaikkeen, mitä tarvitaan, jotta saadaan teatteri aikaiseksi. Itse ainakin hämmästyin siitä, miten paljon kaikkea tarvitaan, jotta teatteri pyörisi (valot, äänet, lavasteet, puvut, käsikirjoitus jne).

Vierailun aikana meille selvisi, että teatterityöskentely on tiivistä yhteistyötä tekijöiden kesken. Työntekijöiden pitää olla aika lailla selvillä toistensa tekemisistä, jotta työ toimisi sujuvasti. Ompelijat ja pukujen suunnittelijat saavat ensimmäisinä tietää näytelmästä ja käsikirjoituksesta. He alkavat suunnitella ja ommella asuja, joiden pitää olla samassa linjassa roolihahmojen persoonien ja olemuksen kanssa. Lavasteiden tekijät saavat tietää esityksestä myöskin hyvissä ajoin ja he alkavat suunnitella lavasteita. Lavasteista tehdään ensin pienoismalli, joka suunnitellaan tarkasti mittasuhteiden mukaan. Pienoismallista käydään keskustelua näyttelijöiden ja ohjaajien kanssa, jotta lavasteet olisivat toimivia ja turvallisia. Lavasteita tehdessä pitää tarkoin miettiä lavasteiden kantavuus ja kestävyys. Lavasteet pitää myös suunnitella niin, että ne sopivat hissiin tai, että ne saadaan muuten roudattua lavalle. Jokaisen näytelmän lavasteet pitää myös mahtua varastoon melko pienelle alueelle. Tämä johtuu siitä, että samaan aikaan saattaa teatterilla pyöriä monta esitystä samaan aikaan, joten lavasteita joudutaan siirtämään ja vaihtamaan saman päivän aikana.

Varastotila, johon usean esityksen lavasteet tulee mahduttaa.

Meille kerrottiin, että teatterin työntekijöiden työajat ovat pitkiä ja kummallisia. Näyttelijöiden työajat ovat arkisin 10-14 ja 18-22 ja lauantaisin töitä voi riittää koko päivälle. Näyttelijät saattavat käydä lapsensa pois päiväkodista neljäksi tunniksi ja palauttaa päiväkotiin taas illaksi. Tämä on ainakin omasta mielestä todella kummallista. Itse en ainakaan pystyisi tekemään samanlaista työvuoroa, koska silloin tuntuisi, että olisi töissä jatkuvasti. Kierrättäjä sanoikin meille, että teatterin näyttelijäksi ei sovi kuka tahansa. Teatterityö on kuulemma kutsumusammatti, eikä sitä työtä pystyisi tekemään, ellei rakastaisi teatterissa työskentelyä tosissaan. Ajattelin asiaa myös työntekijöiden lasten kannalta. Lapselle on varmasti hyvin stressaavaa, käydä kotona aina vain pyörähtämässä, eikä näe vanhempia kuin neljä tuntia päivässä. 

Pääsimme vilkaisemaan Risto Räppääjä-näytelmän lavasteisiin

- Jenni (kuvat: Venla)

Kultakutri ja kolme karhua, lavasteet ja nuket

Kun Kultakutri ja kolme karhua esitys loppui, jäimme vielä keskustelemaan teatterin lavastajan kanssa. Hän kertoi meille joitakin faktoja teatterista. Esimerkiksi käsinukke ei saa ”kuolla” lavalla. Jos nukke jätetään nukkumaan lavalle, nukettajan pitää huolehtia, että nukke hengittää. Nukettajan pitää siis elävöittää nukkea jatkuvasti. Jos nukke menee esimerkiksi nukkumaan, se asetetaan sänkyyn niin, ettei katsoja näe sitä. Huomasimme myös, että nuken juokseminen ei ole vain nuken siirtämistä nopeasti paikasta toiseen. Nuken jalat on nimittäin tehty niin, että toista jalkaa liikuttamalla toinen jalka seuraa perässä. Eleiden ja liikkeen avulla nukke näyttää juoksevan. Yksi näyttelija pystyy myös nukettamaan monta nukkea yhtä aikaa, mutta silloin on tärkeää muistaa, että jokaisella nukella on omat ännet ja eleet. Esimerkiksi kolmessa pukissa yksi näyttelijä on nukettanut kolme hahmoa yhtä aikaa. Kolmessa pukissa näyttelijä oli nukettanut kaksi pukkia molemmissa käsissä ja päätä käänteässään hän oli esittänyt myös pelottavaa peikkoa.

Nukketeatterissa on käytetty paljon erilaisia apuvälineitä ja lavasteita. Esimerkiksi magneetti on hyvä apuväline, jos nuken pitää vaikka tarttua johonkin esineeseen. Tarranauhaakin voi käyttää, mutta siitä lähtee ikävä ääni, eikä ole siinä suhteessa yhtä hyvä kuin magneetti. Ovina ja siltoina oltiin käytetty yksinkertaisia lankun pätkiä. Näyttelijät pystyivät vaihtamaan lavasteiden paikkaa ja merkitystä kierähtämällä ympäri ja asettelemalla lavasteet paikalleen (esim. ulko-ovi muuttui sisäoveksi). Helppokäyttöisten lavasteiden ansiosta myös metsä muuttui nopeasti karhujen kodiksi, kun pöydän alta nostettiin kansi, johon pöydät ja tuolit oltiin liimattu.

Lavasteiden esittelyn jälkeen menimme alakerran aulaan katselemaan erilaisia käsinukkeja. Saimme huomata, että käsinukkeja on eri näköisiä ja kokoisia. Käsinukeissa voi käyttää paljon erilaisia kierrätysvälineitä ja helppoja materiaaleja, kuten ekovillaa ja kankaita. Käsinukeissa on myös erilaisia käsittelytapoja. Esimerkiksi joillakin käsinukeilla on tukikeppi niskassa, josta nukettaja pitää nukkea kiinni. Jotkut nuket roikkuvat siimojen varassa, ja nukettaja elävöittää nukkea siimojen kautta. Joitkut nuket ja hahmot voivat olla ihan vaan leluja, joita liikutellaan käsin.

Kultakutri ja kolme karhua -esityksen lavasteet. Kultakutri on "kuolleena" äiti -karhun vieressä. Kuvan alalaidassa näkyy karhujen koti. 

  Kierrätysvälineistä tehty pukki (Kolme pukkia esityksestä). Kun pukkia kävelytti, siitä lähti hauskasti lehmän kellon ääniä.

Tuan ensimäinen käsinukke. Tässä nukessa tukikeppi on nuken haarojen välissä. Käsiä ja jalkoja pitää kuitenkin liikutella erikseen.

- Jenni 

Kultakutri ja kolme karhua

Tänään pääsimme katsomaan Kultakutri ja kolme karhua- nukketeatteriesitystä Savonlinnan teatterille. Esitys pidettiin teatterin ylä-aulassa, jonne oli aseteltu tuolirivit sekä peittoja lattialle pehmusteeksi. Minulle tuli nostalginen olo istuessani katsomoon, sillä mieleen muistui omat kokemukseni pienistä teatteriesityksistä, joita olen ollut katsomassa pienenä. Esitys alkoi kultakutrin ja hänen äitinsä dialogilla, jossa koin ensimmäisen säpsähdyksen nukettajan äänen vaihtuessa! Kultakutrin nauru oli todella nukkemainen ja nukettaja vaihtoi ääntään taitavasti roolin vaihtuessa kultakutrista äitiin ja toisin päin. Toinen asia, jota mietin esityksen aikana oli nukettajan suhde nukkeen. Kultakutrin nukettajalla on takanaan paljon kokemusta ja se näkyi hänen eläytymisestään rooliin ja nuken eloon herättämisestä. Tiedän viime tunnin kokemuksesta, että ei ole aivan helppoa sisäistää itseään nukkeen tai puhua nukelle tai nukkena. Se todella vaatii harjoittelua sujuakseen. Esitys eteni kultakutrin pihaleikeistä metsään, jossa hän tapasi mahtavan blues-rotan! Rotta toi hyvää huumoria esitykseen ja lauloi hienosti! Aloin jo miettimään omaa esitystämme, jossa saatamme laulaa! Saa nähdä. Metsässä kultakutri törmäsi ensimmäistä kertaa pikku karhuun, joka oli ainakin minulle uusi käänne tässä tutussa sadussa. Tämä ja blues-rotta ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten jo ennestään tuttuja tarinoita ja satuja voi rikastuttaa näytelmää tehdessä. Niihin voi lisätä aivan uusia tapahtumia, muuttaa hieman vanhoja tai kuvata jonkun hetken tarkemmin. Mahdollisuuksia on monia. Kokonaisuudessaan Kultakutri ja kolme karhua-näytelmä oli hyvä, viihdyttävä ja hienosti tehty! Moni varmasti seurasi näytelmää aivan erilaisesta näkökulmasta kuin aiemmin, sillä mitä luultavammin monen ajatuksissa pyöri oma valmisteilla oleva näytelmä.

-Venla

Käveleskelyä, hahmoja ja aivoriihi

Toisella Draamakasvatuksen demolla aloitimme "lämmittelyharjoituksilla". Kävelimme reippaasti ympäri Ainosalin lavaa, ensin miten halusimme, sitten tiukasti ja suoraviivaisesti. Tutustuimme myös ympäristöömme perinpohjaisesti tutkimalla sen eri materiaaleja käyttämällä kaikkia aisteja. Aloimme vähitellen ottaa kontaktia ryhmäläisiimme katseella, ja sitten jo tervehtimällä ja kertomalla toisillemme kohteliaisuuksia. Harjoitusten aikana huomasi kuinka aamujumitus kaikkosi ja unihiekat ropisivat vähitellen silmistä. Ja kukapa ei piristyisi kuullessaan positiivisia kommentteja itsestään heti aamutuimaan.

Seuraavaksi pääsimme esittelemään niin itsemme, kuin myös tuomamme hahmot. Astuimme yksi kerrallaan koko ryhmän eteen, ja aloitimme: "Huomenta, minun nimeni on Oma nimi ja minä pidän.."- sitten esitimme pantomiimina mitä tykkäämme tehdä. Tämän jälkeen otimme esiin hahmomme, joka sitten "esitteli itsensä" ja myös kertoi mitä tykkää tehdä, tai jos mahdollista, esitti sen myös pantomiimina. Vaikka oma ryhmä olikin melkein kaikille hyvin tuttu, tämä osottautui yllättävän jännittäväksi tehtäväksi. On vaikeaa heittäytyä, antaa mennä ja laittaa itsensä naurunalaiseksi kaikkien edessä. Teki hyvää keskustella tehtävästä jälkeenpäin ja jakaa kokemuksia. Teimme yhdessä huomion, että kaikki vähän kiirehtivät, etenkin pantomiimissa. Tähän on hyvä kiinnittää myöhemmin huomiota: esiintyessä ei ole kiire mihinkään.

Pääsimme myös kokeilemaan lyhyttä, nopeasti suunniteltua pikku teatteriesitystä hahmoillamme. Huomasimme että nukettaminen on oikeastaan meillä kaikilla vielä lastenkengissä. Tällaiset käytännönharjoitukset ja pienet esiintymiset ovat parasta valmistautumista tuleviin nukketeatteriesityksiimme!

Heittelimme Tehotyttöjen kanssa ideoita omasta nukketeatteriesityksestämme:

- Esityksemme tehdään käsinukeilla

- Teemme sen jonkun esimerkiksi sadun pohjalta

- Satu muokataan omannäköiseksemme (esim. voidaan lisätä/vähentää hahmoja ja kohtauksia)

- Innostuimme erityisesti musikaali-ideasta!

- Jokainen etsii satuja/musikaaleja/ideoita, jotka kiinnostavat ja esittelee ryhmälle ensi viikolla :)

-Heta