Nukketeatteri

Tutustuimme käsinukkejen ihmeelliseen maailmaan tänään. Kuinka tulee puhua käsinukella, ketä katsoa ja kuinka sitä liikuttaa. Tärkeintä on eläytyä. Sinä olet  kyseinen nukke, sinun täytyy heittäytyä rooliin. Käsinukella toiminen ei ole niin yksiselitteistä. Jotkut voivat toimia luonnostaan luonnollisella tavalla käsinuken kanssa ja toisille se vaatii enemmän harjoittelua. Peili on tässä hyvä apukeino. Kuinka liikuttaa päätä nuken puhuessa, kuinka se kävelee, ja kuinka se kuuntelee muita. Itselleni tämä vaatii vielä harjoittelua, mutta opastuksen jälkeen se alkoi sujumaan hyvin. On muistettava, että kuunnellessakaan käsinukke ei ole paikallaan, niin kuin ei me ihmisetkään olla, vaan jotakin käsinukkekin tekee.

Käsinuken käytöllä on monia positiivisia vaikutuksia. Ujojen lapsien on pienempi kynnys käydä juttelemaan hahmolle, ja mieltä painavistakin asioista voi olla helpompi kertoa nukelle kuin suoraan ihmiselle. Lapset usein unohtavat aikuisen läsnäolon ja keskustelevat juuri nuken kanssa. Lapsen huomio keskittyy nukkeen, ei nukettajaan. Lapsetkin voivat leikkiä nukeilla, ja itse keskustella nuken välityksellä. Lapsilla ei ole yleensä iso kynnys heittäytyä uusiin rooleihin. Tätä taitoa tulisi vaalia.

Meillä oli erilaisia nukketeattereita. Varjoteatteria, käsinukketeatteria, pöytänukketeatteria ja esineteatteria. Mielenkiintoisimmat teatteri muodot olivat mielestäni varjoteatteri ja esineteatteri. Ne eivät tunnu niin tavalliselta vaihtoehdoilta, ja asettavat omalla tavallaan mielikuvituksen myös uudelle asteelle. Esineteatterissa, jos esittäjät eivät eläydy itse täysin rooleihinsa, ei esitys olisi mielenkiintoinen. Heidän tarvitsee omilla ilmeillä ja pienillä eleillä kuvata esineiden tunteita. Tämä pätee kyllä moneen muuhunkin teatteri muotoon, mutta tässä se korostuu väistämättäkin. Varjoteatterissa, jossa hyödynnetään piirtoheitintä, kannattaa hyödyntää kalvojen liu´uttamista peräkkäin, joka elävöittää kerrontaa, eikä näyttämö ole koskaan tyhjänä. Kalvoja voi myös kasata päällekkäin.

Itse harjoittelin pöytänukketeatteria. Oli vaikeata muistaa, kuinka pitää nukkea niin, että se ei näy yleisölle sivuttain ja litteänä. Tämäkin vaatii harjoittelua. Tulevassa esityksessämme, hyödynnämme harjoitteluvaiheessa mahdollisesti videokuvausta, jotta näkee, kuinka toimii ja kuinka voisi tehdä toisin. Tapaa, jolla teemme en vielä tiedä, mutta eiköhän se selviä.

-Jenny

Esittely

Heippahei,
olemme toisen vuosikurssin lastentarhanopettaja -opiskelijoita Savonlinnasta, jotka aloittavat kirjoittamaan blogia tulevan nukketeatteri-esityksen vaiheista. Kirjoitamme myös mahdollisia ajatuksia, joita luennoilla ja demoilla herää mieleen.  Ryhmäämme kuuluu: Maisa, Heta, Emilia, Venla, Jenni ja Jenny. Jokaisen postauksen lopussa lukee, kuka tekstin on kirjoittanut.

Matka kohti joulukuun esitystä alkakoon!

-Jenny