Seuraavaksi kaikki istuivat rinkiin ja sulkivat silmänsä, ja leikinjohtajan annettua luvan sai avata silmät ja tuijottaa jotakuta toista – jos katseet kohtasivat, lähtivät he pois ringistä ja heistä tuli pari seuraavaa harjoitusta varten. Itselleni aivan uusi tapa muodostaa pareja, ja tässä porukka sekoittuikin aika hyvin! (Paitsi Hetan ja minun parit olivatkin seuraavan pelin vetäjiä, joten meistä tuli pari heh. Meillä kun on niin harvoin samoja projekteja.) Seuraavaksi parit tekivät vuorotellen toisistaan patsaita vetäjien antaessa aiheita – mainio harjoitus rikkomaan jäätä, sillä harjoituksessa otetaan kontaktia toiseen, mutta kontaktin määrän voi kuitenkin määritellä pitkälti itse. Alkulämmittelyt olivat kaiken kaikkiaan mainioita ja hyvin suunniteltuja – mukava aloitus päivälle!
Omiin esityksiimme liittyen aloimme tällä tunnilla kaavailla esityksellemme lavasteita. Löysimmekin luokasta lähestulkoon kaiken tarvittavan – vihreää sekä sinistä kangasta ruohoksi ja joeksi, pahvilaatikoita kankaiden alle vuoriksi ja kiviä koristeeksi sekä pitämään kankaita paikallaan. Tarvitsimme siis enää sillan, jonka takana peikko voi lymyillä, sekä itse pukit, jotka taidevastaavamme Maisa lupasi taiteilla.
Alun pieni kaaos ja stressi (ainakin itsellä) alkoi jo hiipua, kun valmistelumme olivat niin hyvällä mallilla – meillä oli kaikki tarvittava kasassa (tai tiesimme mistä saamme ne) sekä rekvisiitan että itse esityksen suhteen (ainakin pitkälti)! Totta kai esityksemme tulisi vielä muokkautumaan, mutta lähtökohdat olivat mainiot, sillä laulutkin olivat jo hyvällä mallilla. Esityksen keppinukkejen vielä puuttuessa harjoittelimme hahmojen liikkumista xylofonien malleteilla - ajoivat asiansa oikein hyvin!
Esityksen kulkuun ja sujuvuuteen vaikuttavat yllättävän monet asiat; tulee miettiä kuinka nukettajien ja hahmojen vaihdot ja liikkumiset käyvät sujuvasti, missä vaiheessa kukin on lavalla ja milloin ei – tässäkin tapahtui harjoitellessa monia eri variaatioita, mutta varmaan pian vakiintuu yksi tapa, jolla esitys kulkee. Emme jätä esitykseen oikeastaan improvisoinnin mahdollisuutta, jottei siihen tulisi liikaa vuorosanoja pienten lasten teatteria ajatellen. Innolla ja mielenkiinnolla uusia variaatioita ja esityksen hiomista kohti vaan jej!
- Emilia
Alku stressi siitä, mistä saamme kaikki lavasteet, hahmot jne. loppui nopeasti hieman penkoessamme kaappeja, koska pienen mielikuvituksen ansiosta saimme kelpo lavasteet aikaiseksi. Ei liian monimutkaista, mutta ei liian tylsääkään.
VastaaPoistaAlkulämmittelyssä pidin todella paljon parin muodostus tavasta. Itselleni uusi tapa jakaa lapset pareittain, mutta kyseisessä leikissä on tunnettava ryhmä niin, että parit todella jakautuisivat, ainaki välillä, seka pareihin. Tosin, ennen leikin loppua ei kannata kertoa, että kyseinen pari tulee olemaan seuraavassa leikissä pari, niin ei tule tietoisia pari valintoja ;) Patsas leikki tuntui myös mukavalta, enemmän jännitti tehdä toisesta patsas, kuin olla itse patsaana. Jännitystä loi silmien kiinni pito. Ainoastaan tuntoaistin avulla asentojen muokkaaminen ja asentoihin meneminen asetti omanlaisensa haasteen.
-Jenny