torstai 12. joulukuuta 2013

Esitys Joelissa

Mielestäni hyödyimme siitä, että katsoimme ennen omaa esitystämme "Pupun Joulu toive" -esityksen. (http://tahdenlentajat.blogspot.fi/). Osasimme omassa esityksessämme kiinnittää huomiota ääneen, joka helposti hukkuu kyseisessä tilassa. Valotukseen olisimme voineet kiinnittää hieman enemmän huomiota, mutta toisaalta esityksemme oli sen verran iloinen, ettei mielestäni olisi sopinut pimeä tila. Kirjaston valojen laatuunhan emme voineet vaikuttaa, ne olivat mielestäni hieman liian "kylmän sävyiset".

Esityksemme pidettiin 0-3-vuotiaille ja pari "ylimäärästä" lasta tuli myös katsomaan esitystämme. Itse esitys sujui luontevasti ja laulumme sekä äänemme kuului hyvin. Pientä jännitystä oli ilmassa, mikä aiheutti sen, että hieman kiirehdimme esityksen läpi. Kuitenkin lapset ja aikuiset tuntuivat nauttivan esityksestä. Palaute oli positiivista. Itselleni jäi hyvä mieli koko projektista suunnittelusta loppu näytökseen. Lähinnä esityksen jälkein tunnelma oli itselleni myös tyhjentävä; tässäkö tämä sitten oli?
Muutaman viikon työ oli ohi muutamassa minutissa. Toisaalta, synopsis on tallella jokaisella meistä, joten voimme hyödyntää tätä esitystä itse tulevana lastentarhanopettajana tai seuraavassa harjoittelussa. Päätimme, että Venla saa nuket, mutta muut voivat sitten tehdä uudet nuket, jos tulevaisuudessa innostuu pitämään kyseistä esitystä. Lapsista olisi myös varmasti kiva päästä esittämään tätä näytöstä...

Kuitenkin, draamaprojektimme on saatu päätökseen, toivottavasti pöytäteatteri maailmaan syttynyt innostus kestää!

-Jenny

5 kommenttia:

  1. Komppaan Jennyä. Oli hyvä, että katsoimme ennen omaa esitystämme toisen ryhmän esityksen, koska silloin osasi kiinnittää paremmin huomiota omaan rooliin. Esityksestä huomasi juurikin sen, että puheen pitää olla kuuluvaa, eikä esityksessä saisi olla turhan pitkiä hiljaisia taukoja, koska lasten keskittyminen saattaa herpaantua.

    Kun edellisen ryhmän esitys loppui ja meidän oli aika ruveta laittaa paikkoja kuntoon omaa esitystämme varten. Jenny kysyi minulta, olinko muistanut otta esitykseen kuuluvat kukat mukaan. Enpä ollut muistanut, vaikka ne olivat olleet minun vastuullani. Muiden ryhmäläisten laittaessa paikkoja kuntoon, minä räyhäsin paniikissa puhelimessa ja anelin puolisonia tuomaan ne. Loppujen lopuksi sain onneksi kukat käsiini ja ne ehtivät ajoissa esitykseen.

    Kun meidän näytöksen alku alkoi olla käsillä, samalla myös jännityksen käyrä alkoi nousta. Kukka -episodi oli itsellä vielä mielessä ja syke oli melko korkealla. Lapset saapuivat pian Tilkkuun ja esitys voitiin aloittaa. Esitys alkoi sujuvasti ja kerkesin miettiä: "eipä tässä mitään, hyvinhän tää menee". Kuitenkin, kun oma "sooloni" tuli, jännitys oli niin luja, ettei peikko-hahmoni meinannut pysyä kädessä ja käsi tärisi melkoisesti. Jännitys vaikutti tosiaan myös siihen, että tuli kiirehdittyä turhan paljon.

    Esitys oli nopeasti ohi ja oli mukava kuulla, että se oli miellyttänyt. Varsinkin peikko oli ollut lasten mielestä ihastuttava. Kun esitys oli ohi, itsellä oli hyvä mieli siitä, ettei tarvinnut enää stressata mistään. Omalla tavalla oli kuitenkin hämmentävää, että Kolme pukkia -esitys oli saanut jo lähes legendaarisen maineen, mutta loppujen lopuksi se esitettiin täysin valmiina vain kerran.

    Kaiken kaikkiaan Draama kurssi oli mahtava kokemus ja itse ainakin opin paljon. Olen tyytyväinen, että ryhmäläiseni päättivät toteuttaa musikaalin, koska siitä sai uudenlaisen näkemyksen teatteriin ja laulaminen olikin ihan mukavaa. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän palautetta, niin ryhmälle kuin yksilöllisestikin.

    -Jenni

    VastaaPoista
  2. Kyllä, samoilla ajatuksilla kuljen minäkin. Oli hyvä, että saimme katsoa toisten ryhmien esityksiä ennen kuin esitimme omamme. Siitä sai vinkkejä niin omaan esitykseen kuten Jenny sanoi ja ihan jatkoakin varten. On tosiaan oltava tarkka, että puhuu tarpeeksi kovaa ja meiden esityksessä tuli ottaa huomioon myös keppinukkejen sijainti lavalla kun yleisö istui lattialla. Yksi asia, joka minulle jäi eniten mieleen koski musiikkia. Musiikin olisi hyvä olla joko näyttämön takana tai ainakin samalla suunnalla kuin näyttämö, sillä meitä edeltävässä esityksessä musiikin tai soitinten soidessa lasten huomio kiinnittyi niihin ja esitys jäi toissijaiseksi. No olihan sen soittimen ääni aivan ihana, että sopi sitä ihaillakin! Toinen asia, joka minulle nousi mieleen oli tilanteen rauhoittaminen. Minua hieman häiritsi kun esityksestä poistuttiin kesken kaiken ja tai kun ovi oli auki. Ovea tosin ei olisi voinutkaan niin pienessä tilassa sulkea, sillä happi olisi voinut loppua. No onneksi poistujat olivat melko vikkeliä.

    Meidän esityksemme meni hyvin, mutta tosissaan myös nopeasti. Jännitys velvoitti sen verran, että harjoitellut pukkien "hengailu" hetket lyhenivät ja välisoitot olivat nopeampia. Harjoittelimme vielä aiemmissa harjoituksissa, itseasissa myös ennen pääesitystä, ja saimme esityksen kestämään juuri sopivan ajan. Kaikesta huolimatta esitys meni hyvin ja yleisökin taisi tykätä. Ainakin sen verran oli kiinnostuneen näköisiä katseita, että näin voisi olettaa(: Yleisömme oli niin suloinen, että minulle meinasi välillä tuottaa hankaluutta pysyä nukettajan roolissa kun katseeni meinasi lähteä harhailemaan lapsukaisten sekaan. He jaksoivat istua ja katsoa esityksen todella hienosti!(: Ehkä tunnelmaan vaikutti myös se, että ehdimme jutella ihanan yleisömme kanssa ennen esitystä. Se saattoi vaikuttaa heihin jännitystä lieventävästi tai sitten se vaikutti niin vain meihin. Joka tapauksessa hyvin meni(:

    Esityksen jälkeen oli kyllä helpottunut olo, sillä se oli ohi ja kaikki meni hyvin. Olen oppinut paljon uutta niin suunnittelussa kuin toteutuksessakin ja rohkaistunut myös esiintymään. Ennen tätä projektia en jotenkin edes osanut kuvitella mitä se tulee sisällään pitämään ja jännitin sitä jo ennen tämän kurssin alkua. Kuitenkin kun saimme ryhmän kasaan ja pääsimme suunnittelemaan tulevaa kaikki alkoi jotenkin pikku hiljaa loksahdella kohdilleen ja tämä kaikki on antanut minulle paljon. Meillä on ollut harjoituksissa todella hauskaa ja tosissaan nauraa on saanut, vaikka muuten koulussa olisikin ahdistanut. Kiitos ryhmälle siitä tsempistä(: Ja ainut asia, jonka kanssa meillä oli eniten vaikeuksia taisi olla aikataulujen yhteen sovittaminen ja niiden muistaminen, mutta näin jälkeen päin voi ylpeästi sanoa, että hyvin meni!(:

    -Venla

    VastaaPoista
  3. Jep, samoilla ajatuksilla täälläkin mennään!
    Esityksemme meni mainiosti, vaikka täällä moneen kertaan jo tullutkin jännityksen tuoma kiirehtiminen aiheutti esityksen kulkemisen hyvin nopeatempoisesti. Vaikka tämä oli jo aikaisemmin tiedostettu ongelma, yrityksestä huolimatta itsekin tahkoin kappaleita menemään aivan liian nopeasti :D No, kuitenkin taas hyvää harjoitusta seuraaviin vastaavanlaisiin projekteihin!
    Mikä minut yllätti tässä koko touhussa eniten oli se, että noinkin pienen esityksen tekemisessä oli niin suuri vaiva. Piti tehdä lavasteet, hahmot, keksiä synopsis, harjoitella lauluja, harjoitella soittoa, harjoitella keppinukkien liikuttamista, harjoitella ja harjoitella ja harjoitella! Onneksi kaikilla taisi (ainakin minulla oli) olla harjoituksissa hauskaa ja saimme hyvän shown pystyyn ;)
    Jennin kanssa olen samaa mieltä siitä, että olisi tosiaan ollut kiva saada palautetta enemmän. Kuitenkin tästäkin kokemuksesta oppi sen verran, että omasta ja muiden toiminnasta sai vinkkejä siihen mitä kannattaa jatkossakin tehdä ja mitä ei.
    Hyvä kokemus, hyvä me! :)

    VastaaPoista
  4. T: Maisa (joka on niin urpo ettei voi laittaa suoraan nimeänsä oman tekstin perään :D)

    VastaaPoista
  5. Yksi komppaaja lisää! Katsoimme Maisan ja Hetan kanssa ennen omaa esitystämme C-luokan näytelmän, mikä helpotti kovasti omaa jännitystä, kun sai ajatuksensa hieman muualle sekä näki heidänkin esityksensä menevän hyvin. Etenkin lasten reaktiot olivat ihania!
    Kuitenkin oman esityksemme alussa jännitti sen verran, että esiintymiseni oli vähän jäykkää. Koska olin eräänlaisessa kertojan ja juttelijan roolissa, jännitin sitä miten lapset lähtevät juttuun mukaan. Onneksi joukossa oli kuitenkin muutama puheliaampi tapaus, joten esitys ja "välispiikit" sujuivat mukavasti ja itsekin rentouduin enemmän.

    Kaiken kaikkiaan mukava kokemus, joka oli yllättävän nopeasti ohi! Vaikka harjoitusaika (ja kurssi ylipäätään) oli aika lyhyt, sai siitä paljon irti.

    -Emilia

    VastaaPoista