Demotunti alkoi tavanomaisesti alkulämmittelyllä, jonka meille veti Tähdenlento-ryhmä. Lämmittelyharjoitukset olivat todella mukavia, joita voisi hyvinkin hyödyntää lasten kanssa! Ensimmäisenä harjoituksena oli ”paikanvaihto”, jossa muut seisoivat ringissä yhden ollessa sen keskellä. Keskellä olevan tuli sanoa jokin itseensä liittyvä fakta, ja ringissä olevien tuli vaihtaa paikkaa, mikäli fakta sopi myös heihin – keskellä oleva siis yritti päästä mukaan rinkiin. Perusleikkiä oli mukavasti varioitu yhteishenkeä luovaksi!
Seuraavaksi kaikki istuivat rinkiin ja sulkivat silmänsä, ja leikinjohtajan annettua luvan sai avata silmät ja tuijottaa jotakuta toista – jos katseet kohtasivat, lähtivät he pois ringistä ja heistä tuli pari seuraavaa harjoitusta varten. Itselleni aivan uusi tapa muodostaa pareja, ja tässä porukka sekoittuikin aika hyvin! (Paitsi Hetan ja minun parit olivatkin seuraavan pelin vetäjiä, joten meistä tuli pari heh. Meillä kun on niin harvoin samoja projekteja.) Seuraavaksi parit tekivät vuorotellen toisistaan patsaita vetäjien antaessa aiheita – mainio harjoitus rikkomaan jäätä, sillä harjoituksessa otetaan kontaktia toiseen, mutta kontaktin määrän voi kuitenkin määritellä pitkälti itse. Alkulämmittelyt olivat kaiken kaikkiaan mainioita ja hyvin suunniteltuja – mukava aloitus päivälle!
Omiin esityksiimme liittyen aloimme tällä tunnilla kaavailla esityksellemme lavasteita. Löysimmekin luokasta lähestulkoon kaiken tarvittavan – vihreää sekä sinistä kangasta ruohoksi ja joeksi, pahvilaatikoita kankaiden alle vuoriksi ja kiviä koristeeksi sekä pitämään kankaita paikallaan. Tarvitsimme siis enää sillan, jonka takana peikko voi lymyillä, sekä itse pukit, jotka taidevastaavamme Maisa lupasi taiteilla.
Alun pieni kaaos ja stressi (ainakin itsellä) alkoi jo hiipua, kun valmistelumme olivat niin hyvällä mallilla – meillä oli kaikki tarvittava kasassa (tai tiesimme mistä saamme ne) sekä rekvisiitan että itse esityksen suhteen (ainakin pitkälti)! Totta kai esityksemme tulisi vielä muokkautumaan, mutta lähtökohdat olivat mainiot, sillä laulutkin olivat jo hyvällä mallilla. Esityksen keppinukkejen vielä puuttuessa harjoittelimme hahmojen liikkumista xylofonien malleteilla - ajoivat asiansa oikein hyvin!
Esityksen kulkuun ja sujuvuuteen vaikuttavat yllättävän monet asiat; tulee miettiä kuinka nukettajien ja hahmojen vaihdot ja liikkumiset käyvät sujuvasti, missä vaiheessa kukin on lavalla ja milloin ei – tässäkin tapahtui harjoitellessa monia eri variaatioita, mutta varmaan pian vakiintuu yksi tapa, jolla esitys kulkee. Emme jätä esitykseen oikeastaan improvisoinnin mahdollisuutta, jottei siihen tulisi liikaa vuorosanoja pienten lasten teatteria ajatellen. Innolla ja mielenkiinnolla uusia variaatioita ja esityksen hiomista kohti vaan jej!
- Emilia
torstai 28. marraskuuta 2013
torstai 21. marraskuuta 2013
Synopsis
Kolme pukkia
- näytelmässä käytetään keppinukkeja
Heta Kakkola, Emilia Karttunen, Maisa Ahonen, Jenni Hyvönen, Jenny Hietanen ja Venla Hytönen Lako 2a
1. kohtaus: Kolme pukkia-laulu
“Kolme pukkia, kolme pukkia,
sukkia, sukkia heiluttaa.
Kolme pukkia, kolme pukkia,
Toisilleen vilkuttaa.
Pikku-pukki juoksee...ihan huvikseen
Keski-pukki …
Iso-pukki... ”
2. kohtaus: Peikkolaulu
“Sillan peikko murmur sillan päällä oleili,
se asui sillan alla ja sieltä murisi”
3. kohtaus : Pikku-pukki -laulu
-Pikku-pukki maistele ruohoa, “nam nam”
-huomaa paremman näköistä ruohoa sillan toisella puolella
-lähtee kipittämään sillan yli ja tapaa sillalla peikon
-peikko:“minulla on hirmuinen nälkä! Pistän sinut poskeeni!”
-pukki: “Älä minua syö, syö seuraava, isompi pukki!”
Pikku-pukki Bää-bää kipitteli sillalle. Sen syödä uhkas peikko,
vaan pukki sanoi näin:
"Älä ota minua, ota pukki seuraava,
ota Keski-pukki, tukeva kuin tukki."
4. kohtaus: Keski-pukki -laulu
-sama toistuu kuin kohtauksessa 3
Keski-pukki Bää-bää kolisteli sillalle.
Sen syödä uhkas peikko, vaan pukki sanoi näin:
"Älä ota minua, ota pukki seuraava,
ota Iso-pukki, tukeva kuin tukki."
5.kohtaus: Iso-pukki -laulu (loppukohtaus)
-sama alku kuin aiemmissa (3 ja 4 kohtaus)
-pukki: "En mä pelkää sinua, vaikka uhkaat minua,
olen Iso-pukki, tukeva kuin tukki."
-pukki puuskuu ja puhisee → työntää peikon jokeen
-kipittää muiden pukkejan luo
Iso-pukki Bää-bää tömisteli sillalle.
Sen syödä uhkas peikko, vaan pukki sanoi näin:
"En mä pelkää sinua, vaikka uhkaat minua,
olen Iso-pukki, tukeva kuin tukki."
Iso-pukki Bää-bää työnsi peikon jokehen ja iloisena kulki yli sillan sen.
Pukit ovat pellossa, syövät siellä ruohoa.
Laulu tää on loppu, kotiin tuli hoppu.
Huomioitavaa:
-repliikkejä ei ole lyöty lukkoon
-esityksessä pysyvät repliikit (ei improvisointia)
-pukeilla ja nukettajilla on “värikoodit”
-tempo on hidas ja selkeät tauot
Roolit:
Ohjaaja: Emilia
Muusikko/taidevastaava: Maisa
Pikku-pukki: Jenny
Keski-pukki: Venla
Iso-pukki: Heta
Peikko: Jenni
-Jenny
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Suunnittelu ja synopsis
Tämän päivän demotunneilla saimme aikaan vaikka mitä! Ensinnäkin nyt meillä on valittuna näytelmä, jonka esitämme Asemantien päiväkodin lapsille. Toiseksi saimme päätettyä yhdessä esittämistavan. Olimme jo aikaisemmin puhuneet musikaali-tyyppisestä näytelmästä, mutta jahkailimme päätöksen teossa. Tänään saimme kehitettyä esitystä siten, että valikoimme siihen sekä lauluosuuksia että puheenvuoroja. Valitsimme myös näytelmään mukaan tulevat laulut ja muokkasimme laulujen sanoja esitykseen sopivaksi. Meillä on ryhmässä taitava Maisa, joka osaa soittaa meille hienot säestykset lauluihin, jippii! Nukettajien roolijaonkin saimme tehtyä ja olen sitä mieltä, että joka kerta se on samanlaista sumplimista. Kuitenkin loppujen lopuksi jokainen sai haluamansa roolin tai ainakin tyytyi siihen. Toivottavasti näin kävi myös ohjaajan kohdalla. Meidän esiintymishaluisessa ryhmässä ohjaajahalukkaat olivat vähissä, mutta onneksi Emilia tarjoutui siihen työhön. Ainakin hänen ehdotuksistaan voisi päätellä, että ohjaajan homma on hallussa! Päätimme käyttää esityksessä keppinukkeja, sillä ajattelimme niiden toimivan siinä tehtävässä parhaiten.Tämän päivän demotuntien aikana meidän tuli myös valmistaa näytelmämme synopsis eli kohtausluettelo eikä sen tekeminen ollut niin vaikeaa kuin miltä synopsis kuulostaa. Kohtaukset tuli vain nimetä ytimekkäästi ja kuvaavasti, kertoa kohtauksen sisältö ja siihen liittyvät seikat sekä ketä kohtauksessa esiintyy. Sitä mukaa kun saimme kohtauksia valmiiksi niin itse näytelmäkin alkoi konkretisoituia ideoinnin tasolta paperille, jonka lähetin myöhemmin opettajalle. Ensi kerralla pääsemmekin suunnittelemaan esitystä ja sen järjestelyjä sekä harjoittelemaan! Ennen harjoittelua meillä on edessä hahmojen ja lavasteiden askarteluhetki!
Muutenkin saimme aika hyvin kehiteltyä esitystä vastaamaan kohderyhmää, joka meidän ryhmämme kohdalla on 0-3 -vuotiaat lapset. Saimme opettajalta luettavaksi lehtijutun, joka kertoi vauva- ja taaperoteatteri AEIOU:n ”Pää alas – jalat ylös”- esityksestä. Jutussa kerrottiin hieman vauva- ja taaperoteatterista. Siinä muun muassa kerrottiin lasten osallistamisen olevan tärkeää, sillä pitkä paikallaan olo voi turhauttaa lasta ja saada hänet levottomaksi. Kokonaisuudessaan vauvateatterissa onkin tärkeää esiintyjien ja yleisön välinen vuorovaikutus, joka voi ilmetä juuri osallistavana toimintana. Esimerkiksi lapsille ja yleisölle osoitetut kysymykset ja tehtävät voisivat olla tällaista osallistavaa toimintaa. Aivan pienimpien vauvojen kohdalla kyselyn tilalla voisi olla jotain muuta toimintaa, jolla vuorovaikutusta pidetään yllä. Muita lehtijutussa mainittuja seikkoja olivat myös näytelmässä esiintyvä toistuvuus, etenemisen tarpeeksi hidas tempo sekä rauhallisuus. Jyväskyläläisen Pikkirii-teatteriryhmä pikkirii.net- sivustolta löytyi tietoa myös vauvateatterista (http://pikkirii.net/vauvateatteri/ ). Kyseisillä sivuilla korostettiin vauvateatterin luonnollisuuden ja rauhallisuuden merkitystä, jolla luultavasti haetaan pienen lapsen keskittymiselle ihanteellista ympäristöä sekä karsitaan ärsykkeitä, jotka voisivat haitata yleisön ja esiintyjien välistä vuorovaikutusta. Olisi kivaa päästä tutustumaan tarkemmin vauvateatteriin ja saada kokonaisuusesta selkeä kuva.
-Venla
Muutenkin saimme aika hyvin kehiteltyä esitystä vastaamaan kohderyhmää, joka meidän ryhmämme kohdalla on 0-3 -vuotiaat lapset. Saimme opettajalta luettavaksi lehtijutun, joka kertoi vauva- ja taaperoteatteri AEIOU:n ”Pää alas – jalat ylös”- esityksestä. Jutussa kerrottiin hieman vauva- ja taaperoteatterista. Siinä muun muassa kerrottiin lasten osallistamisen olevan tärkeää, sillä pitkä paikallaan olo voi turhauttaa lasta ja saada hänet levottomaksi. Kokonaisuudessaan vauvateatterissa onkin tärkeää esiintyjien ja yleisön välinen vuorovaikutus, joka voi ilmetä juuri osallistavana toimintana. Esimerkiksi lapsille ja yleisölle osoitetut kysymykset ja tehtävät voisivat olla tällaista osallistavaa toimintaa. Aivan pienimpien vauvojen kohdalla kyselyn tilalla voisi olla jotain muuta toimintaa, jolla vuorovaikutusta pidetään yllä. Muita lehtijutussa mainittuja seikkoja olivat myös näytelmässä esiintyvä toistuvuus, etenemisen tarpeeksi hidas tempo sekä rauhallisuus. Jyväskyläläisen Pikkirii-teatteriryhmä pikkirii.net- sivustolta löytyi tietoa myös vauvateatterista (http://pikkirii.net/vauvateatteri/ ). Kyseisillä sivuilla korostettiin vauvateatterin luonnollisuuden ja rauhallisuuden merkitystä, jolla luultavasti haetaan pienen lapsen keskittymiselle ihanteellista ympäristöä sekä karsitaan ärsykkeitä, jotka voisivat haitata yleisön ja esiintyjien välistä vuorovaikutusta. Olisi kivaa päästä tutustumaan tarkemmin vauvateatteriin ja saada kokonaisuusesta selkeä kuva.
-Venla
torstai 14. marraskuuta 2013
Vierailu Savonlinnan teatterilla
Kävimme
torstaina vierailemassa Savonlinnan teatterilla. Kiertelimme
teatteria ympäri ja tutustuimme kaikkeen, mitä tarvitaan, jotta
saadaan teatteri aikaiseksi. Itse ainakin hämmästyin siitä, miten paljon kaikkea tarvitaan, jotta teatteri pyörisi (valot, äänet, lavasteet, puvut, käsikirjoitus jne).
Vierailun
aikana meille selvisi, että teatterityöskentely on tiivistä
yhteistyötä tekijöiden kesken. Työntekijöiden pitää
olla aika lailla selvillä toistensa tekemisistä, jotta työ toimisi sujuvasti.
Ompelijat ja pukujen suunnittelijat saavat ensimmäisinä tietää
näytelmästä ja käsikirjoituksesta. He alkavat suunnitella ja
ommella asuja, joiden pitää olla samassa linjassa roolihahmojen
persoonien ja olemuksen kanssa. Lavasteiden tekijät saavat tietää
esityksestä myöskin hyvissä ajoin ja he alkavat suunnitella
lavasteita. Lavasteista tehdään ensin pienoismalli, joka
suunnitellaan tarkasti mittasuhteiden mukaan. Pienoismallista käydään
keskustelua näyttelijöiden ja ohjaajien kanssa, jotta lavasteet
olisivat toimivia ja turvallisia. Lavasteita tehdessä pitää
tarkoin miettiä lavasteiden kantavuus ja kestävyys. Lavasteet pitää
myös suunnitella niin, että ne sopivat hissiin tai, että ne
saadaan muuten roudattua lavalle. Jokaisen näytelmän lavasteet
pitää myös mahtua varastoon melko pienelle alueelle. Tämä johtuu
siitä, että samaan aikaan saattaa teatterilla pyöriä monta
esitystä samaan aikaan, joten lavasteita joudutaan siirtämään ja
vaihtamaan saman päivän aikana.
Meille
kerrottiin, että teatterin työntekijöiden työajat ovat pitkiä ja
kummallisia. Näyttelijöiden työajat ovat arkisin 10-14 ja 18-22 ja
lauantaisin töitä voi riittää koko päivälle. Näyttelijät
saattavat käydä lapsensa pois päiväkodista neljäksi tunniksi ja
palauttaa päiväkotiin taas illaksi. Tämä on ainakin omasta
mielestä todella kummallista. Itse en ainakaan pystyisi tekemään
samanlaista työvuoroa, koska silloin tuntuisi, että olisi töissä
jatkuvasti. Kierrättäjä sanoikin meille, että teatterin
näyttelijäksi ei sovi kuka tahansa. Teatterityö on kuulemma
kutsumusammatti, eikä sitä työtä pystyisi tekemään, ellei
rakastaisi teatterissa työskentelyä tosissaan. Ajattelin asiaa myös työntekijöiden lasten kannalta. Lapselle on varmasti hyvin stressaavaa, käydä kotona aina vain pyörähtämässä, eikä näe vanhempia kuin neljä
tuntia päivässä.
Pääsimme vilkaisemaan Risto Räppääjä-näytelmän lavasteisiin |
- Jenni (kuvat: Venla)
tiistai 12. marraskuuta 2013
Kultakutri ja kolme karhua, lavasteet ja nuket
Kun Kultakutri ja kolme
karhua esitys loppui, jäimme vielä keskustelemaan teatterin
lavastajan kanssa. Hän kertoi meille joitakin faktoja teatterista.
Esimerkiksi käsinukke ei saa ”kuolla” lavalla. Jos nukke
jätetään nukkumaan lavalle, nukettajan pitää huolehtia, että
nukke hengittää. Nukettajan pitää siis elävöittää nukkea
jatkuvasti. Jos nukke menee esimerkiksi nukkumaan, se asetetaan
sänkyyn niin, ettei katsoja näe sitä. Huomasimme myös, että nuken juokseminen ei ole vain nuken siirtämistä nopeasti paikasta toiseen. Nuken jalat on nimittäin tehty niin, että toista jalkaa liikuttamalla toinen jalka seuraa perässä. Eleiden ja liikkeen avulla nukke näyttää juoksevan. Yksi näyttelija pystyy myös
nukettamaan monta nukkea yhtä aikaa, mutta silloin on tärkeää
muistaa, että jokaisella nukella on omat ännet ja eleet.
Esimerkiksi kolmessa pukissa yksi näyttelijä on nukettanut kolme
hahmoa yhtä aikaa. Kolmessa pukissa näyttelijä oli nukettanut
kaksi pukkia molemmissa käsissä ja päätä käänteässään hän
oli esittänyt myös pelottavaa peikkoa.
Nukketeatterissa on
käytetty paljon erilaisia apuvälineitä ja lavasteita. Esimerkiksi
magneetti on hyvä apuväline, jos nuken pitää vaikka tarttua
johonkin esineeseen. Tarranauhaakin voi käyttää, mutta siitä
lähtee ikävä ääni, eikä ole siinä suhteessa yhtä hyvä kuin
magneetti. Ovina ja siltoina oltiin käytetty yksinkertaisia lankun
pätkiä. Näyttelijät pystyivät vaihtamaan lavasteiden paikkaa ja
merkitystä kierähtämällä ympäri ja asettelemalla lavasteet
paikalleen (esim. ulko-ovi muuttui sisäoveksi). Helppokäyttöisten
lavasteiden ansiosta myös metsä muuttui nopeasti karhujen kodiksi,
kun pöydän alta nostettiin kansi, johon pöydät ja tuolit oltiin
liimattu.
Lavasteiden esittelyn
jälkeen menimme alakerran aulaan katselemaan erilaisia käsinukkeja.
Saimme huomata, että käsinukkeja on eri näköisiä ja kokoisia.
Käsinukeissa voi käyttää paljon erilaisia kierrätysvälineitä
ja helppoja materiaaleja, kuten ekovillaa ja kankaita. Käsinukeissa
on myös erilaisia käsittelytapoja. Esimerkiksi joillakin
käsinukeilla on tukikeppi niskassa, josta nukettaja pitää nukkea
kiinni. Jotkut nuket roikkuvat siimojen varassa, ja nukettaja
elävöittää nukkea siimojen kautta. Joitkut nuket ja hahmot voivat
olla ihan vaan leluja, joita liikutellaan käsin.
Kultakutri ja kolme karhua -esityksen lavasteet. Kultakutri on "kuolleena" äiti -karhun vieressä. Kuvan alalaidassa näkyy karhujen koti.
Tuan ensimäinen käsinukke. Tässä nukessa tukikeppi on nuken haarojen välissä. Käsiä ja jalkoja pitää kuitenkin liikutella erikseen.
- Jenni
- Jenni
Kultakutri ja kolme karhua
Tänään pääsimme katsomaan Kultakutri ja kolme karhua- nukketeatteriesitystä Savonlinnan teatterille. Esitys pidettiin teatterin ylä-aulassa, jonne oli aseteltu tuolirivit sekä peittoja lattialle pehmusteeksi. Minulle tuli nostalginen olo istuessani katsomoon, sillä mieleen muistui omat kokemukseni pienistä teatteriesityksistä, joita olen ollut katsomassa pienenä. Esitys alkoi kultakutrin ja hänen äitinsä dialogilla, jossa koin ensimmäisen säpsähdyksen nukettajan äänen vaihtuessa! Kultakutrin nauru oli todella nukkemainen ja nukettaja vaihtoi ääntään taitavasti roolin vaihtuessa kultakutrista äitiin ja toisin päin. Toinen asia, jota mietin esityksen aikana oli nukettajan suhde nukkeen. Kultakutrin nukettajalla on takanaan paljon kokemusta ja se näkyi hänen eläytymisestään rooliin ja nuken eloon herättämisestä. Tiedän viime tunnin kokemuksesta, että ei ole aivan helppoa sisäistää itseään nukkeen tai puhua nukelle tai nukkena. Se todella vaatii harjoittelua sujuakseen. Esitys eteni kultakutrin pihaleikeistä metsään, jossa hän tapasi mahtavan blues-rotan! Rotta toi hyvää huumoria esitykseen ja lauloi hienosti! Aloin jo miettimään omaa esitystämme, jossa saatamme laulaa! Saa nähdä. Metsässä kultakutri törmäsi ensimmäistä kertaa pikku karhuun, joka oli ainakin minulle uusi käänne tässä tutussa sadussa. Tämä ja blues-rotta ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten jo ennestään tuttuja tarinoita ja satuja voi rikastuttaa näytelmää tehdessä. Niihin voi lisätä aivan uusia tapahtumia, muuttaa hieman vanhoja tai kuvata jonkun hetken tarkemmin. Mahdollisuuksia on monia. Kokonaisuudessaan Kultakutri ja kolme karhua-näytelmä oli hyvä, viihdyttävä ja hienosti tehty! Moni varmasti seurasi näytelmää aivan erilaisesta näkökulmasta kuin aiemmin, sillä mitä luultavammin monen ajatuksissa pyöri oma valmisteilla oleva näytelmä.
-Venla
-Venla
torstai 7. marraskuuta 2013
Käveleskelyä, hahmoja ja aivoriihi
Toisella Draamakasvatuksen demolla aloitimme "lämmittelyharjoituksilla". Kävelimme reippaasti ympäri Ainosalin lavaa, ensin miten halusimme, sitten tiukasti ja suoraviivaisesti. Tutustuimme myös ympäristöömme perinpohjaisesti tutkimalla sen eri materiaaleja käyttämällä kaikkia aisteja. Aloimme vähitellen ottaa kontaktia ryhmäläisiimme katseella, ja sitten jo tervehtimällä ja kertomalla toisillemme kohteliaisuuksia. Harjoitusten aikana huomasi kuinka aamujumitus kaikkosi ja unihiekat ropisivat vähitellen silmistä. Ja kukapa ei piristyisi kuullessaan positiivisia kommentteja itsestään heti aamutuimaan.
Seuraavaksi pääsimme esittelemään niin itsemme, kuin myös tuomamme hahmot. Astuimme yksi kerrallaan koko ryhmän eteen, ja aloitimme: "Huomenta, minun nimeni on Oma nimi ja minä pidän.."- sitten esitimme pantomiimina mitä tykkäämme tehdä. Tämän jälkeen otimme esiin hahmomme, joka sitten "esitteli itsensä" ja myös kertoi mitä tykkää tehdä, tai jos mahdollista, esitti sen myös pantomiimina. Vaikka oma ryhmä olikin melkein kaikille hyvin tuttu, tämä osottautui yllättävän jännittäväksi tehtäväksi. On vaikeaa heittäytyä, antaa mennä ja laittaa itsensä naurunalaiseksi kaikkien edessä. Teki hyvää keskustella tehtävästä jälkeenpäin ja jakaa kokemuksia. Teimme yhdessä huomion, että kaikki vähän kiirehtivät, etenkin pantomiimissa. Tähän on hyvä kiinnittää myöhemmin huomiota: esiintyessä ei ole kiire mihinkään.
Pääsimme myös kokeilemaan lyhyttä, nopeasti suunniteltua pikku teatteriesitystä hahmoillamme. Huomasimme että nukettaminen on oikeastaan meillä kaikilla vielä lastenkengissä. Tällaiset käytännönharjoitukset ja pienet esiintymiset ovat parasta valmistautumista tuleviin nukketeatteriesityksiimme!
Heittelimme Tehotyttöjen kanssa ideoita omasta nukketeatteriesityksestämme:
- Esityksemme tehdään käsinukeilla
- Teemme sen jonkun esimerkiksi sadun pohjalta
- Satu muokataan omannäköiseksemme (esim. voidaan lisätä/vähentää hahmoja ja kohtauksia)
- Innostuimme erityisesti musikaali-ideasta!
- Jokainen etsii satuja/musikaaleja/ideoita, jotka kiinnostavat ja esittelee ryhmälle ensi viikolla :)
-Heta
-Heta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)